Maailman kuivin aavikko

Sattuuko kenelläkään olemaan kokemusta nollaprosenttisesta ilman kosteudesta? Tällaista nimittäin saa. Suuntana on Etelä-Amerikan aavikko nimeltään Atacama, joka ulottuu Chilen pohjoisrajasta Perun kanssa melkein maan puoliväliin. Idässä aavikko jakaa rajojaan Bolivian ja Argentiinan kanssa, tosin kuivin alue löytyy yllättäen Tyynenmeren rannalta. Ennen kuin pääsee paikan päälle on vaikea uskoa sitä, että siellä ei kasva melkein mitään ja turistikaupunki Iquique on siitä hyvä esimerkki, jossa voidaan nähdä vihreitä nurmikoita vain koko ajan kasteltavilla paikoilla.

Maailman kuivin aavikko

Ripaus Historiaa

Atacama on ollut aikaisemmin Bolivian aluetta – vielä noina aikoina, jolloin Bolivialla on ollut yksi meriraja olemassa. Tyynenmeren sodan jälkeen vuonna 1884 Chile valtasi aavikon alueet ja sai käyttöönsä sekä lisää rantaviivaa että aavikosta löytyvät resurssit, joiden takia koko sota tapahtuikin: Atacamasta saa tänäkin päivänä runsaasti kuparia ja natriumnitraattia. Aavikosta löytyy pieni määrä keitaita, joissa saattaa esiintyä hieman kasvillisuutta, mutta suurin osa Atacamasta on melko tyhjää. Brittiläiset tieteen ystävät ovat usean tutkimuksensa perusteella tulleet siihen johtopäätökseen, että paikalliset joet ovat seisseet kuivina jo 120 tuhannen vuoden ajan. Sateita täällä saa maksimissaan yksi yhden millimetrin verran koko vuoden aikana, mikä näkyy myös meren rannalle rakennetuista kaupungeista Aricasta, Iquiquesta ja Antofagasta-nimisestä tehdaskaupungista: kaikkien talojen katot ovat tasakattoja ja vesikourut puuttuvat kokonaan.

Ripaus Historiaa

Rohkeamman Kansan Viihdettä

Aavikko on aina aavikkoa ja sillä on olemassa omat sääntönsä. Vaikka seikkailijan intohimo kaikkeen vaaralliseen on useimmiten huipussaan ja itsevarmuutta riittää vaikka maailmalle jakaa, Etelä-Amerikassa täytyy kuunnella paikallisten neuvoja ainakin perusturvallisuuden osalta. Vesilähteitä ei nimittäin Atacamassa ole, joten sinne lähtiessä vaeltamaan pitää vesivara-asiat miettiä tarkkaan. Aavikon asukkaat ja siellä sijaitsevan San Pedro de Atacama -nimisen pienen asutuksen paikallisväki käyttävät veden saantiin niin kutsuttuja ”sumuansoja”, joiden toimintaperiaate on hyvin yksinkertainen: sumuansa on sylinterimäinen ihmisen pituuden verran korkea nailonlangoista tehty säiliö, jonka juuressa on sanko. Sumussa oleva vesi kondensoituu lankoihin ja valuu niitä pitkin sankoon, ja tällä tavalla jotkut onnistuvat keräämään vettä jopa 20 litraa vuorokaudessa. Iquique-niminen kaupunki on oikea turistipaikka, jonka kontrastit saavat turistin silmät pyöreiksi, jos paikalle jaksetaan uhrata tavallista enemmän aikaa tai siirrytään turistialueelta pois heti loman alussa. Näin se oli meidän tapauksessa: saavuimme Iquiquen lentoasemalle kaksi tuntia ennen uuden vuoden juhlaa, seurasimme ilotulituksia vuokratun huoneen parvekkeelta ja seuraavana päivänä ajatuksissa oli kiivetä ylös kukkulalle ja ihastua siellä kaupunkimaisemaan. Pakko on sanoa, että se on ollut aikamoinen kulttuurijärkytys: yhteen neliökilometriin mahtuu sekä upeita korkeita pilvenpiirtäjiä puhtaine uima-altaineen että uskomattoman köyhästi rakennettuja majoja ja ulkona peittojen alla asuvia ihmisiä.

Rohkeamman Kansan Viihdettä

Kun ei haluta keskittyä kaupunkielämään vaan tahdotaan luonnollisia maisemia ja aktiviteetteja, voidaan kokeilla kaikkea surffaamisesta hiekkalautailuun ja jopa varjoliitoon, jota Chilessä harrastetaan paljon. Paikallinen hinnasto jää mukavan pieneksi Pohjoismaiden hintatasoon verrattuna, ja monen unohtumattoman elämyksen hinta tuntuu erittäin mukavalta. Atacamassa sijaitsee myös Aavikon Käsi, joka on 11 metriä korkea hiekasta sojottava ihmisen vasenta kämmentä kuvaava teos. Se avattiin vuoden 1992 maaliskuussa ja se näkyy myös Panamericana-valtatieltä pelastavaa varjoa lupaavana suojana. Atacama-aavikon alue on turvallinen paikka telttailla, sillä siellä ei voi tavata villieläimiä tai vaarallisesti käyttäytyviä ihmisiä, mutta mitä todennäköisimmin kahden vuorokauden telttailukokemus on enemmän kuin riittävä: yhden yön verran voidaan nukkua, toisena yönä katsella uskomatonta tähtitaivasmaisemaa, kun tähdet tuntuvat olevan käsittämättömän lähellä katsojaa, ja sen jälkeen siirtyä hakemaan hieman vihreämpiä maisemia vaikka Chilen eteläalueille.

Jaa tämä viesti: