Ison kaupungin asukkaiden vaellusseikkailut

Kun lähdemme matkustamaan ulkomaille, lentolippumme jäävät harmittavan usein pääkaupunkien välisiksi reissuasiakirjoiksi. Joka maasta pyritään näkemään juuri sen pääkaupunki, ja välillä riittää aikaa tutkia myös paikallista luontoa. Chilen pääkaupungissa Santiagossa on tämän ikävän asian kannalta erinomainen tilanne: bussilla voi päästä vuorivaelluksen alkupisteeseen ja niitä on olemassa useampi: Santiagohan sijaitsee yhdessä Andien laaksoista ja vuoria näkyy melkein jokaisesta kaupungin pisteestä.

Ison kaupungin asukkaiden vaellusseikkailut

Santiago de Chile: Vaelluksia Pääkaupungissa

Palasimme juuri vuoren huipulta, minne kiipesimme seuraamaan kuunpimennystä. Meille ei tietenkään kelvannut mikään keskellä kaupunkia sijaitseva pieni kukkula vaan piti lähteä kiipeämään iltayhdeksän aikaan yli 1600 metriä korkealle vuorelle, tosin meidän osuus siitä oli vain 1000 metriä: Santiagon oma korkeus merenpinnasta on 600 metrin luokkaa. Ei muuta kuin pari litraa vettä, pari paikalliseen ruokakulttuuriin kuuluvaa empanadaa eli lihapiirakkaa ja kamera mukaan ja menoksi. Emme ottaneet mukaan edes otsalamppuja, sillä kuvittelimme, että kartalta löytynyt reitti tulee olemaan helpompi kuin kaikki edelliset kiertämämme polut.

Santiago de Chile: Vaelluksia Pääkaupungissa

Olimme suuntaamassa vuoren Cerro Manquehue huipulle, josta meille avautuisi kuunpimennyksen uskomattoman hieno näky ilman ympäröivää kaupunkivalaistusta ja muiden ihmisten häiriköintiä. Ensimmäinen yritys aloittaa vaellus polusta oli epäonnistunut: tien keskellä oli iso aita, jota ei voinut kiertää millään, ja löysimme kartalta toisen reitin, joka aika pian yhtyy meidän alkuperäisen reitin kanssa. Kuten myöhemmin selvisi, näissä paikoissa pitää karttojen ja navigaattorin lisäksi tuntea reitti itsekin, sillä GPS temppuilee nousun aikana ja polkukin on sen verran pieni ja huomaamaton, että siltä on helppo eksyä ja nousun jatkaminen tulee erittäin hankalaksi. Mutta mehän olemme luonnon ihmisiä, mikä siinä pitäisi olla vaikeaa? Eksyimme heti alkuun. Sen jälkeen kävelimme vielä suhteellisen normaalia pintaa ylöspäin ja näin teimme noin neljäsosan koko reitistä. Sitten alkoi oikea seikkailu.

Vuoren Vaikea Luonne

Santiagossa, niin kuin muuallakin Chilessä, maanjäristyksiä tapahtuu säännöllisesti. Satuimme mekin olemaan pääkaupungissa yhden tällaisen keskivertoisen eli 6,8 magnitudin maanjäristyksen aikana, ja todennäköisesti juuri tällaisten luontovitsien aikana vuorilta putoaa pienempiä ja isompia kiviä. Meidän reitti kulki nyt itsenäisenä, vain meidän omana polkuna, sillä kukaan hullu ei ollut ilmeisesti koskaan kiinnostunut nousemaan Cerro Manquehuen huippuun muuta kuin olemassa olevaa reittiä. Kuten myöhemmin selvisi, sen alkupiste on vuoren toisella puolella. Meidän ajatus oli kuitenkin saavuttaa edes joku sopiva huippu, josta voisi seurata kuunpimennystä, ja mehän saavutimme: noin kolmen tunnin oikean ryömimisen ja omien voimien sekä hermojen kanssa tappeluiden jälkeen pääsimme selänteelle, joka lähtee vuoren huipusta. Tuijotimme kuolemaa suoraan silmiin, sillä kukaan ei tiennyt, missä me olemme ja jalkojen alla oleva pinta petti koko ajan – ja kyse oli noin 50-prosenttisesta jyrkkyydestä. Palkintona oli upea näky, mutta huipulle oli vielä matkaa noin 400 metriä korkeutta. Jäimme yöksi selänteelle jakaen yhtä pientä mukana kulkenutta kevyttä peittoa ja aamulla jatkoimme huipulle, josta sitten pääsimme jo turvallista reittiä takaisin alas.

Vuoren Vaikea Luonne

Santiago on hyvä kaupunki käydä katsomassa nähtävyyksiä ja tutustua chileläisten historiaan ja kulttuuriin, mutta löytyy täältä tällaisiakin luontoseikkailuja. Vuokrahuoneeseemme palattuamme, talon emäntä onnitteli meitä hengissä säilymisestä ja kehotti olemaan varovaisempia, mutta… mutta mehän olemme luonnon ihmisiä. Cerro Manquehuen lisäksi Santiagosta löytyy satoja muita upeita vaelluspaikkoja, ja turvallisin tapa mennä nauttimaan niistä on mennä jonkun ryhmän tai oppaan kanssa. Meille kävi aikamoinen tuuri, ettei kumpikaan meistä luisunut jyrkkää rinnettä alas, sillä silloin olisi jo mahdotonta pysähtyä, mutta seikkailu on aina adrenaliinin arvoinen. Viikon kaupunkilomaan Santiagossa mahtuu useampikin vuoristovaellus, joten miksi ei lähdettäisi hyödyntämään juuri tämän kaupungin suomia mahdollisuuksia?

Jaa tämä viesti: