Hurmaavan vaarallinen

Pohjois-Amerikan alue on erittäin rikasta aluetta luontonähtävyyksiltään. Onneksi on hyvin kätevää, että suuren osan näistä luontokohteista pystyy näkemään yhden maan alueella siirtymättä eri valtioiden rajojen välillä ja unohtaa tullibyrokratiat: Yhdysvalloissa on nähtävää vaikka koko elämäksi. Kun katsotaan Yhdysvaltojen karttaa, voidaan kuvitella, että kaikki elämä on keskittynyt joko maan länsi- tai itärannikolle ja keskeltä ei löydy mitään – ja näin se kaupunki-ihmisen näkökulmasta varmasti onkin, tosin luonnon ystävän mielestä kaikki mielenkiintoinen elämä löytyy nimenomaan maan keskiosasta eikä Atlantin tai Tyynenmeren rannikoilta.

Aurinkoiset Osavaltiot

Aurinkoiset Osavaltiot

Kalifornia on tunnettu monesta asiasta kuten Hollywoodista, San Franciscossa sijaitsevasta erittäin kauniista Golden State -itsemurhasillasta, mammuttipetäjäpuistosta ja lukemattomasta määrästä muita pienempiä ja isompia luontonähtävyyksiä. Harvemmin tulee mieleen, että joku autiomaa voi olla itsenäinen nähtävyys, mutta Kaliforniasta löytyvä Kuolemanlaakso on ainakin yhden käynnin arvoinen jo pelkästään nimensä ansiosta: kuka ei haluaisi sanoa, että oli keskustellut kuoleman kanssa ja tuijotti sitä silmiin? Yhtäkkiä aurinkoinen Kalifornia ei tunnukaan enää niin houkuttelevalta ja juhlia pursuavalta, vai mitä? Erittäin kuumista ilmoista tykkäävät voivat suunnata Kuolemanlaaksoon kesällä eli toukokuusta syyskuuhun, jos on kiinnostusta lähteä testaamaan omaa lämpötilakestävyyttä. Juuri täällä, hiekkoja ja synkkiä maisemia täydessä paikassa, rekisteröitiin maailman korkein lämpötila: 10. päivänä heinäkuuta vuonna 1913 täällä oli 56.7 celsiusastetta lämmin keli, tosin nykyisinkin heinäkuussa keskilämpötila pyörii neljänkymmenen asteen ympärillä. Sen lisäksi, että Kuolemanlaaksoa voidaan pitää maailman kuumimpana pisteenä, se on myös Yhdysvaltojen kuivin ja matalin kohta. Kun tuntuu siltä, että haluaisi viettää hetken aikaa luonnon kanssa kasvot vastakkain ja tuntea oman elämän olemattoman pieneksi sekä itsensä täysin merkityksettömäksi, Kuolemanlaakso on täydellinen valinta. Näillä aavikkoalueilla, joihin ympäröivät vuoristot eivät päästä mitään myrskyjä tai edes isompia pilviä mistään suunnasta, luonto on sekä kauneimmillaan että karuimmillaan: täällä voi oikeasti tuntea sen, kuinka vanha on planeettamme ja kuka täällä tekee niitä oikeita päätöksiä. Paikallinen luonto selittää sen erittäin hyvin sekä sääolosuhteilla että maisemillaan, sillä mikään ei ole luonnossa luotu ihmistä varten vaan toisinpäin – ja tämä tunne tulee erittäin syväksi Kuolemanlaaksossa.

Liikkuvat Kivet

Yksi Kuolemanlaakson ehdottomista ja eniten kiistetyistä nähtävyyksistä on sen liikkuvat kivet. Niiden liikettä tuskin pääsee näkemään, sillä se tapahtuu kerran vuodessa tai sitäkin harvemmin, mutta kyse on siis seuraavasta ilmiöstä: laakson erittäin tasainen pinta, joka on entisen eli jo aikoja sitten kuivuneen Racetrack Playa -nimisen järven pohja, täyttyy silloin tällöin oudoilla jäljillä, jotka alkavat useimmiten yli 200 metriä korkealta Kuolemanlaakson vieressä sijaitsevalta kukkulalta ja päättyvät autiomaan tasaisella alueella makaaviin isoihin kiviin. Rehellisempää olisi sanoa niitä lohkareiksi, sillä usean tällaisen kiven paino mitataan satoina kiloina. Muodostuneet jäljet saattavat pysyä näkyvissä parin vuoden ajan, sillä täällä ei ole säännöllisiä sateita pesemään ne pois.

Liikkuvat Kivet

Asiaa ei tutkittu 1900-lukuun saakka ja ilmiö selitettiin ylemmillä voimilla, jolloin tällaiset selitykset vielä kelpasivat. Vuosien varrella ihmisten ja varsinkin tiedeporukan kiinnostus asiasta kasvoi sen verran isoksi, että vuodesta 1948 vuoteen 2014 saakka sekä esitettiin erilaisia teorioita että järjestettiin mielenkiintoisempiakin tutkimuksia. Ollaan kiistelty, voiko tuuli liikuttaa sen verran suuria massoja ja voisiko taustalla olla pinnan jäätymiseen liittyvä kitkavoiman pienentyminen, voivatko kivet siirtyä eri suuntiin samana yönä ja vaikka mistä vielä. Loppujen lopuksi päädyttiin siihen, että muutama testikivi laitettiin valmiiksi kuivuneen järven pohjaan ja kivissä oli GPS sekä kameroita niiden ympärillä – ja vastauksena olikin jää, mutta paikka on jo niin ladattu mystisyydellä, että tieteellisetkin vastaukset mielenkiintoisiin kysymyksiin eivät voi kumota ihastusta luonnon voimiin.

Jaa tämä viesti: